The Diagonal Agora

Melkein kaksi vuosisataa sitten Victor Hugo arvioi että kirja tappaisi arkkitehtuurin. Hän piti kirjaa huomattavasti parempana kommunikointivälineenä kuin arkkitehtuuria. Itsestään selvästi hän viittasi monumentaaliseen ja symboliseen arkkitehtuuriin joka palveli vallan instrumenttina.

Me voisimme kuvitella Victor Hugon tänään tekemässä samanlaisia oletuksia internetistä ja itse fyysisestä kirjasta. Ehdotuksemme tähän projektiin on asettaa vieretysten kirja ja rakennus. Se tulee uskostamme molempien asioiden fyysisestä edellytyksestä ja sosiaalisesta verkottumisesta niiden materiaalisuuteen. Kirja ja kirjasto eivät ole ainoastaan kommunikointivälineitä vaan objekteja jotka muodostavat fyysisen ympäristön mihin me rakennamme yhteiskuntamme vaikka osa niiden toimintoja on korvattu epäilemättä tehokkaammalla teknologialla, niiden ruumiillistumaa ei ole korvattu.

Rakennus koostuu kaarevista puisista sermeistä jotka muodostavat tiheän rakenteen. Sarja näitä perforoituja sermejä synnyttää huokoisen pinnan missä sisätilojen ja ulkomaisemien monilukuiset kohtaukset tapahtuvat. Vastakohtana tälle massiiviselle operaatiolle ulompi suojaava pinta on saanut alkunsa lasisista ikkunasäleistä ja alumiinilevyistä jotka maksimoivat kirjaston luonnonvalon ja suojaavat auringolta kuumina kausina.

Kirjaston volyymi on saanut alkunsa kaupungin ja luonnon välisestä siirtymästä sisältäen sen kieliperinnön elementit suomalaisesta arkkitehtuurista joskus hyvin kirjallisesti mutta myös tarkoitukseen sopivalla tavalla. Siinä mielessä vasta-asento orgaanisessa arkkitehtuurissa ja kestävässä puisessa rakenteessa asettui täydelliselle paikalle tontilla. Lisäksi käytön monimutkaisuus ja vaihtelevuus johon tilaohjelma on keskittynyt yksittäisessä rakennuksessa tuottaakseen maksimimäärän vuorovaikutusta. Keskushallista tulee rakennuksen sydän ja se luo yhteyden kadun ja julkisen aukion, rautatieaseman ja puiston, kaupungin ja luonnon väliin tilasta, josta Diagonal Agora laajenee rakennuksen läpi vastakkaiseen suuntaan yhdistäen kaiken mitä tilaohjelma tarvitsee. Julkisivuissa tapahtuva liike antaa rakennukselle kyvyn mukautua kontekstiinsa, luoden uudelleen ulkonäön joskus metsälle ja muille asioille mukavalla kotoisella tunteella.

Ehdotus tähdentää arkkitehtuurin haptista karaktääriä. Koskettavissa oleva, tuoksuva. Me ajattelemme, että vastakohdaksi kaikelle tänä päivänä saatavissa olevalle virtuaaliselle tiedolle julkisen kirjaston tulee korostaa kaikkea, mikä on haptista ja fyysistä.

Jos tämän ehdotuksen rakenteen ruumiillistuma [corporeality] on ilmiselvä (sen tekstuuri, tuoksu jne.), sen fyysis-ohjelmallisten aspektien tulisi kehittää Helsingin keskustakirjastosta todella fyysinen kirjasto.

Me kuvittelemme että ”fyysinen kokemus” Helsingin keskustakirjastosta pitäisi olla yhtä intensiivinen kuin sauna (ei välttämättä hikoilua sisältäen) ja siksi me haluamme löytää inspiraation Alvar Aallon monumentaalisaunan ideasta.

Siksi se, että kirjastossa on tuoksuja (talvipuutarha ja kesäterassi) ja makuja (keittiö) on yhtä järkeenkäypää kuin se, että kirjastossa on Shakespearen kootut teokset, jotka ovat jo käytettävissä online.

Julkisen tilan tulee tarjota ”lämpimämpiä” ja intiimimpiä alueita sekä ”kylmempiä” ja avoimia tiloja, antamaan alustan suomalaiselle kulttuurille, kuten myös kulttuurisauna olisi tehnyt. Kirjastosta tulee avoin kasvualusta, myös kykenevä risteyttämään. Se on myös RAJAPINTA, joka tukee vuorovaikutusta käyttäjien ja muiden kanssa; ohikulkevien kansalaisten, päivittäisten käyttäjien, kirjaston henkilökunnan tai materiaalin (kirjat, data jne.) kesken.

Koko prosessin läpi olemme halunneet kuvitella ehdotuksemme tyhjäksi kirjaksi jota tullaan kirjoittamaan suomalaisten toimesta seuraavien 150 vuoden aikana.

Suomennettu englanninkielisestä alkuperäistekstistä kilpailun järjestäjän toimesta.
Translated from the original text in English by the Competition organizer

12 Responses to The Diagonal Agora

  1. Otto Tiusanen says:

    Loistavia näkökulmia! Olen jo aikaisemminkin ajatellut, että metsä olisi mukava elementti saada kirjastoon. Esimerkiksi sademetsää voisi olla viidakkomaisesti jossakin kasvihuoneessa ja sieltä voisi kuulua myös viidakon ääniä välillä.

  2. Csilla Bíró says:

    Tästä mä tykkään, mutta toivottavasti rakennuksessa käytetään paljon puuta. Mielestäni kannattaa muistaa, että vaikka rakennus moderni, niin kirjaston tarkoituksena on saada ihmiset olemaan olonsa miellyttäväksi ja siksi ympäristön pitäisi olla inspiroiva ja sellainen, että siellä on mukava olla.

  3. Heikki says:

    Upea ehdotus, joka on kauniin monumentaalinen eduskuntatalon suuntaan ja ryhdikkään tasapainoinen toiselle puolelle. Yhdistää jännällä tavalla retroa (vs. Finlandia-talo, kaupunginteatteri) ja modernia. Kauneimmat sisätilat kaikista ehdotuksista.

  4. Eelis says:

    Paljon on yritetty ja tehty, ja siksi ehkä hengästyttääkin. Idea kääntyilevästä kirjapinosta (?) voi olla hauska, mutta rakennuksen läpileikkaavat linjat ja rakenteet tuntuvat hallitsevan kokonaisuutta liikaa. Ulkopuolelta rakennus ei ole missään suhteessa naapureihin ja sisällä pelkään sen olevan hankalasti muunneltava.

  5. Seppo says:

    Jollakin tapaa ehdotus on puistoon päin hyvin aggressiivinen. Viittaa Finlandia-taloon vähän ehkä jopa herjaavasti. Sisätiloissa julkisivun voimakas vaihtelu ei ainakaan rauhoita tilaa.

  6. Ari says:

    Hieno rakennus, mutta muistuttaa liikaa Finlandia taloa ja muita vastaavia. Lisäksi valkoinen väri on Suomessa liian yleinen julkisivuväri.

  7. Jaakko Rinne says:

    Minusta tämä ei oikein sovi tuohon paikalle? Ehkä johonkin muualle. Näyttää hieman kuin vinoon rakennettuja hökkeleitä slummissa, ainakin minulle ei tule kiva mielleyhtymä siitä.

Kirjaudu sisään

Salasana hukassa?